EGO—YSTÄVÄ VAI VIHOLLINEN?

Ego kantaa mukanaan usein negatiivista viittaa ja pahaa mainetta. Se on jotain josta tulisi päästää irti, jotain joka tulisi tuhota ja kuopata.

Egoa kuvaillaan muista irrallisena, itsekeskeisenä, peloista ja puutteista käsin toimivana osana persoonallisuutta. Ego palvelee itseä, jää kiinni virheisiin ja epäonnistumisiin, kokee tarvetta olla oikeassa, olla enemmä ja isommin, elää uhri mentaliteetissa etsien ratkaisuja ja vastauksia itsensä ulkopuolelta.

Egon vastakohtana taas kuvataan sielua ja korkeampaa minuutta, joka puolestaan on yhteydessä muihin, pyrkii palvelemaan yhteistä hyvää, toimii rakkaudesta ja myötätunnosta käsin, näkee mahdollisuuuden oppia ja kasvaa sekä ottaa vastuuta katsomalla sisäänpäin.

Kahtia jakautunut mustavalkoinen ajattelu vie väistämättä ahtaisiin bokseihin ja ristiriitaiseen todellisuuteen häpeän, vihan, kateuden ja huonommuuden tunteiden myötä. Toisin sanoen teemme näin elämästä itsellemme ja muille huomattavasti ikävämpää ja monimutkaisempaa kuin mitä se voisi olla. Jos siis muista irrallisena elävä ego kertoo omien ajatuksien suodattamana tarinaa siitä mikä on oikein ja väärin, hyvää tai pahaa jne. eikö egon pahaksi luokitteleva puhe tule silloin itse egon suusta?

Jos riisutaan egolta pahuuden ja negatiivisuuden viitta, jonka sijaan kohdattaisiin se neutraalina osana itseämme voisi alta paljastua suuri opettaja ja portti henkisen kasvun tielle, joka vie kohti aitoutta, tietoisuutta ja ykseyttä.

❤:lla Janni

Kuuntele podi-jakso aiheesta