top of page

PERHOSEFEKTI


Joskus pienikin rohkeuden hetki voi aloittaa ison muutoksen.

Kuin perhosefektin, joka muuttaa kaiken.

 

Olen löytänyt rohkeutta epätoivon keskeltä, ajatuksesta ettei minulla ole mitään menetettävää. Mutta yhtälailla myös onnistumisen keskeltä ajatuksesta, pystyn mihin tahansa. Rohkeus on subjektiivinen kokemus, eli meille jokaiselle omannäköinen ja erilainen. On kuitenkin rohkeutta, joka on kollektiivisesti meidän jokaisen kohdalla yhtä tärkeää ja totta, ja se on rohkeus ottaa vastuu omasta elämästämme.


On tärkeää sisäistää, ettei rohkeus ole pelottomuutta vaan ennen kaikkea toimimista, menemistä, tekemistä, joskus tekemättä jättämistä ja paikalleen jäämistä mutta myös itseen sekä universumiin luottamista, pelosta huolimatta.


Rohkeus saa alkunsa aidosta minuudesta, jonka takia on välttämättömän tärkeää tietää oman sielun ääni ja suunta. Kun tietää mitä haluaa, on rohkeudesta syntyvä energia ja voima lähes pysäyttämätöntä.


Pikakelaus vuoteen 2020


Asuin koiran kanssa kaksin hiljattain ostamassani kaksiossa Hyvinkäällä, tein pitkiä työpäiviä yrittäjänä, harrastin ja vietin aikaa ystävien kanssa. Elin päällepäin tasaiselta ja vakaalta näyttävää arkea. Totuus oli kuitenkin toinen.


Pakenin sisäistä pahaa oloa ja sen käsittelyä hukuttamalla itseni töihin, treenaamiseen ja juhlimiseen. Huomasin, että vaikka kuinka yritin pitää paketin kasassa, alkoi huteran pohjan päälle rakennetut pilarit sortua yksi kerrallaan.

Ahdistuskohtaukset alkoivat olla päivittäistä arkea, odotin aina vain iltaista nukkumaan menoa ja suihkussa käyminen oli lähes mahdotonta ilman 15 minuutin itkukohtausta, koska voimat oli niin kertakaikkisen loppu.

Fyysisesti kuormittava työ ja yrittäjänä osaamattomuus kieltäytyä mistään - oli toimiva yhdistelmä jatkuvasti uusiutuviin hermotulehduksiin ja lopulta kroonista kipua aiheuttavaan hermovaurioon.

Olin kalenterin orja, kirjasin ylös ruoka-ajat jotta muistaisin syödä ja lepäsin kun kalenteri antoi siihen luvan.


Helmikuisena iltana ollessani lomalla ystäväni luona välimerellä, istuin huoneiston parvekkeella tuijotellen taivasta, jonka auringonlasku oli maalannut vaaleanpunaiseksi ja sain pienen hetken rohkeutta. Rohkeutta, joka kumpusi ajatuksesta pystyn mihin tahansa. Lupasin itselleni, että tulen toteuttamaan unelmani ja muuttamaan ulkomaille. En tiennyt miten tai milloin, muttei sillä ollut väliä. Sillä hetkellä kipinä syttyi pallean alueelle.


Tein säästösuunnitelman, jonka perusteella päätin päivämäärän, jolloin lähtisin Suomesta. Yksi kerrallaan aloin viemään asioita eteenpäin. Laitoin asunnon vuokralle, muutin vanhempien kellariin, ilmoitin lopettavani yritystoimintani ja aloin myymään omaisuuttani. Jokaisen askeleen kohdalla läsnä oli pelko, mutta jollain tapaa se pelko oli kuin bensaa sisäiselle kipinälle – se alkoi kasvamaan.


Sitten saapui korona ja maailma sulkeutui, samaan aikaan koirani sairastui, kerryttämäni säästöt menivät eläinlääkäri kuluihin ja kun kaikki oli kokeiltu jäi jäljellä enää nukutus ikuiseen uneen. Tuntui, kuin viimeisetkin pilarit olisivat murentuneet tomuksi. Sitten tuli ajatus, että nyt ei ole enää mitään menetettävää. Tässä kohtaa kuitenkin sisällä oleva kipinä oli kasvanut niin isoksi, etten edes kaikkein epätoivoisimmissa hetkissä yksinkertaisesti pystynyt luovuttamaan. Käynnissä oli enemmänkin taistelu oman rohkeuden puolesta – tiesin mitä halusin, tiesin mikä oli sieluni ääni ja suunta.  Pidin asettamastani päivämäärästä kiinni , 11.11.2020.


Kun laskeuduin välimerelle oli aika levätä hengittää. Jätin kalenterin pölyttymään kaappiin ja opettelin joutilaisuutta, sitä ettei ollut mitään minne mennä. Rupesin kuuntelemaan mitä mieli ja keho kaipaa.

Keho kaipasi unta - paljon unta. Nukuin ensimmäisen kuukauden aikana valehtelematta lähemmäs 15 tuntia vuorokaudessa. Pikkuhiljaa pystyin vähentämään ja lopulta lopettamaan vahvan kipulääkityksen kroonisiin hermokipuihin.

Mieli kaipasi tilaa antaa ajatusten juosta vapaana ilman, että ne pakotettaisiin jatkuvasti pois tieltä.

4000km välimatka toi tarvittavaa etäisyyttä, ja mielensisäiset asiat joita pakenin pitkään, alkoivat tulla ulos kuin itsestään.

Mieli alkoi raottamaan ovia, jotka olivat pysyneet kiinni vuosia. Mieli on siitä viisas, että se tunnistaa kun aika on kypsä, mutta siihen asti se suojelee. 

 

Vietin aikaa itsekseni enemmän kuin koskaan ennen. Tein tuttavuutta eri puolieni kanssa. Tarkastelin omia uskomuksia sekä niiden alkuperiä. Kyseenalaistin kaiken ja aloin etsimään vastauksia itsestäni. Tein varjotyötä, loin suhdetta sisäiseen lapseeni, kävin läpi sielun pimeän yön ja koin ensimmäisen ego kuoleman. Kävin hetkittäin todella pohjalla kun vuosien tukahdutettu viha alkoi purkaantua ulos rumasti. Hain ajoittain helpotusta päihteistä, ja haastavimmassa hetkessä olin puolen vuoden ajan mielialalääkityksellä.


Kontrollista irtipäästäminen oli teema, jota aloin käsittelemää laajasti kaikissa elämän osa-alueissa kuten myös suhteessani ruokaan. Luovuin ruokien punnitsemisesta ja ruokavalion noudattamisesta, joka oli pitkään tapani saada kontrollin tunnetta ahdistuksen ja kaoottisuuden keskellä. Kokeilin uusia makuja, opettelin ruuan laittoa ja rakastuin siihen. Lopputuloksena sain parannettua epäterveen ja kieroutuneen ruokasuhteeni.


Tietoinen pysähtyminen ja kaiken hidastaminen oli pelottavampaa kuin mikään, mutta se sai vuosia koetuksella olleen hermostoni rauhoittumaan. Kehon ei tarvinnut enää aloittaa aamuja taistelemalla ja mielen pakenemalla. Edelleen 3,5 vuotta myöhemmin hermostoni on herkkä reagoimaan, mutta elän sen ehdoilla mielelläni. Palleassa tuntuva kipinä on laajentunut koko kehoon, kun tieltä on poistuneet kivut ja kuormittuneisuus. Edelleen olen tällä samaisella matkalla mutta tiedän, että kovin myrsky on takanapäin. Näiden kuluneiden vuosien aikana olen päässyt takaisin itseni luo ja löytänyt sellaisen yhteyden mitä en uskonut olevan edes olemassa.


Asiat kirkastuvat aina jälkeenpäin. Nyt ymmärrän, että tämä unelma oli sieluni tapa ohjata minua oikeaan suuntaan. Se ääni ja suunta jonka tunsin, oli ensimmäinen siivenisku perhosefektille, joka muutti kaiken.



❤:lla Janni


Kuuntele podi-jakso aiheesta






Comments


53520214296_08bdea8ba2_o_edited.jpg

Kiitos kun luit <3

bottom of page